Sohva, joka muutti elämäni

21.10.2020

Matka tuntemattomaan

Neljä vuotta sitten elämäni muuttui. Istuin sohvalla, sinisellä. Mieli oli levoton, keho odotuksesta jännittynyt. Päässä raksutti satoja kysymyksiä. Oli hankalaa rentoutua, kun edessä oli kenties elämän tärkein hetki: esikoisen syntymä.

Jännityksen keskellä oloani helpotti odotusaulan rauhoittava tunnelma. Sohva oli pehmeä, mukava. Istuminen tuntui miellyttävältä. Silloin en osannut ajatella, että ympäristö oli suunniteltu juuri tähän – lievittämään jännitystä, sairauden tuntua. Sohvakin oli suunniteltu juuri niin, että istuminen tuntuisi mahdollisimman helpolta.

En vielä silloin tiennyt, että Kaarisairaalassa elämäni muuttui myös toisella tavalla; että mukaan tarttuisi vahva muistijälki, joka liittyi juuri tuohon TUMA-sohvaan. Mutta palataanpa ajassa vielä hieman taaksepäin, aivan tarinan alkumetreille.

Kaarisairaala

Vuonna 2015 valmistuneen Kuopion Kaarisairaalan huikeat tilat tekivät meihin vaikutuksen jo ensimmäisellä käyntikerralla, kun olimme menossa rakenneultraan. Silloin mieleen jäi erityisesti tilojen valoisuus. Eihän tämä vaikuttanut edes sairaalalta!

Aulan sohvat saivat toimia levähdyspaikkanamme ennen tutkimusta. Silloin mieli oli odottava, täynnä toivoa ja valoa, kuten sairaalan tilatkin. Toisaalta mieli oli levoton: onhan kaikki kunnossa?
Rakenneultrassa varmistui, että esikoisemme oli terve ja kaikki muutenkin kunnossa. Myös raskausaika oli sujunut hyvin. Odotus sai jatkua siis normaalisti.

Vilja

”Aivan hetken kuluttua minusta tulee äiti,” ajattelin. Pian näkisimme hänet, kauan kaivatun lapsemme.

Odotusaika sinisellä sohvalla ei ollut pitkä. Olimme edellisenä päivänä istuneet samanlaisella sohvalla, kun tulimme konsultaatioon synnytystavasta. Silloin saimme tietää, että synnytys pitäisi tehdä keisarinleikkauksella, mielellään heti seuraavana päivänä. Lapsi oli vieläkin perätilassa ja lapsivettä liian vähän. Riskejä ei haluttu ottaa, joten sovimme, että tulisimme seuraavana aamuna synnytysosaston päivystykseen odottamaan vuoroamme.

Jo puolen tunnin päästä meidät ohjattiin hoitohuoneeseen, jossa hoitaja valmisteli minut leikkausta varten. Silloin jännitys kasvoi lähes sietämättömäksi. Muistan tärisseeni kylmästä ja pelosta, kun siirryimme leikkaussaliin. Kaikki oli uutta, kiehtovaa. Kirkkaat valot, paljon henkilökuntaa. Heille tilanne oli rutiinia, yksi leikkaus muiden joukossa. Mutta minulle, meille, ainutkertainen tapahtuma.

Ja hetken päästä hän oli sylissäni. Oma lapseni, aarteeni.

Ympyrä sulkeutuu

Äidiksi tuleminen nosti mieleen monia kysymyksiä, niistä ehkä suurimpia oma tulevaisuus työelämässä. Opettajana äitiyslomani alkoi juuri lukuvuoden lopussa. Paluu toiselle paikkakunnalle sivutoimisen opetustyön pariin ei enää tuntunut lapsen hyvinvoinnin kannalta järkevältä. Samalla päätös irtisanoutua oli raskas: jäihän minulta Mikkeliin ihanat, taitavat oppilaat sekä kollegat. Lisäksi tiedostin, että työllistyminen omalle alalle Kuopiossa olisi haastavaa. Mutta siltikin, toivoa olisi, olinhan kouluttautunut pitkälle ja työkokemustakin oli kertynyt reilusti.

Suhtauduin aluksi töiden löytämiseen positiivisesti: ainahan voisin tehdä jotain muuta, jos oman alan töitä ei saisikaan. Työpaikka kotikaupungista tuntui kuitenkin olevan kiven alla. Ja kuka palkkaisi tuoreen äidin, alanvaihtajan?

Sitten vastaan tuli Brande Oy:n luotsaama rekrykoulutus. Toinen lapseni oli vasta täyttämässä vuoden, kun päätin hypätä tuntemattomaan ja lähteä töihin kuopiolaisen suunnittelu- ja arkkitehtitoimiston Partanen & Lamusuo Oy:n kaupalliseksi tuottajaksi. Palkintona olisi unelmien työpaikka, eikä vastaavia mahdollisuuksia kovin usein tulisi vastaan. Otin siis haasteen vastaan innoissani! Pääsin ensi töikseni suunnittelemaan Palad-designbrändin nettisivuja, joilla muiden muassa tuo Kaarisairaalan Tuma-sohva esitellään.

Nyt Vilja on neljävuotias, Aura kaksi vuotta ja minä onnellisesti töissä. Siniseltä sohvalta alkoi elämäni huikein tarina.

* * *

Kiitokset Kuopion yliopistollisen sairaalan henkilökunnalle erinomaisesta hoidosta tuona kauniina päivänä. Teitte tärkeästä hetkestä ikimuistoisen.

Kiitos Jaana ja Heikki luottamuksesta, työpaikasta ja huolenpidosta – sekä hienosti suunnitellusta Kaarisairaalasta. Ja siitä sohvasta, joka muutti elämäni.

Brande Oy:lle suurkiitos rekrykoulutuksen järjestämisestä. Ilman teitä en olisi tässä. Tahto muuttaa ihmisten elämä, antaa uusi suunta ja tarkoitus – teette tärkeää työtä.

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin omalle perheelle. Olette ❤.